Kesä on yllätyksiä täynnä. Etenkin, kun Gemma lammasaitaukseen menoa suunnitteli. Olin miltei täysin varma, että se möyhentää lampaat, mutta kuinkas kävikään... Gemma kiljui omaa vuoroaan laitumen takana ja räkytti malttamattomana. Se oli myös seurustelumielessä kiinnostunut kaikista paikalla olleista koirista ja ajattelin ettei kiinnostus riitä enää muuhun kuin lampaiden keritsemiseen. Kun portti aukesi Gemmalle sen suu sulkeutui ja se muuttui rauhalliseksi. Se katseli lampaita parinmetrin etäisyydellä eikä pelännyt eikä riehunut.

Se liikutti laumaa hienosti ja yritti pitää laumaa koossa ihan oikeaoppisesti. Ensimmäisen harjoituksen jälkeen tultiin jo siihen tulokseen, että suurin oppiminen lajissa taitaa olla meillä kaksijalkaisilla.. Aiheutimme varmaan hieman hilpeyttä lampaiden kanssa kommunikoidessamme.

 Toisessa harjoituksessa kokeiltiin Gemman taitoa kuljettaa laumaa eteenpäin oikessa paikassa ja sille se paikka näytti oleva hyvin luontainen. Se kommunikoi hienosti Samin kanssa ja tuntui kyselevän Samilta kehuja tai ohjausta, ohjausta jota kaksijalkaiset eivät oikein osannet tehdä :-) Oppia siis tarvitaan!

Reisussa saatiin varmistus, että Gemmalla on paimennus verissä ja herääminen on tapahtunut. Nyt kuljemme urhoollisesti 150 km suuntaansa paimennustreeneihin koko heinäkuun ja vakavassa harkinnassa on omat lampaat, ainakin kesäksi.

 Gemman juoksu joko on nyt tai sitten ei. Se kyllä kotona saa kiukunpuuskia (PMS?) ja peräsintänsä pesee, mutta lattialle ei tipu mitään. Paperiin jää jotain hyvin epämääräistä, muttei uroot siitä ole lainkaan kiinnostuneita. Mene ja tiedä. Gemma on ilmoitettu keskenkasvuisen turkkinsa kanssa Hämeenlinnan Kv-näyttelyyn nyt elokuussa. Meidän täytyy tosissaan harjoitella kehäesiintymistä-Gemma kun tykkää esiintyä selällään ja juosta ja samalla taistella remmin kanssa.